<![CDATA[KIMMO ALAKOSKI Kaupunginvaltuutettu Nokialla - Blogi]]>Mon, 14 Feb 2022 22:40:01 +0200Weebly<![CDATA[Yksityistiet –suonet kaupungin verenkierrossa]]>Sun, 30 May 2021 21:00:00 GMThttp://kimmoalakoski.fi/blogi/4381530
Yksityistieverkosto kattaa valtaosan Nokian kaupungin alueesta. Yksityistie voi olla mitä tahansa traktoriuran ja päällystetyn baanan välillä, olennaista on kuka tien omistaa ja vastaa sen kunnossapidosta. Oman kylätiemme tiekunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana avaan seuraavassa yksityisteiden tilannetta ja kunnallispolitiikan merkitystä niiden tulevaisuudelle.

Yleisiin teihin kuuluvat kadut asemakaava-alueilla, sekä ELY-keskuksen hoidossa olevat paikallistiet ja suuremmat valtaväylät. Nämä valtion tiet tunnistaa sinisistä tai vihreistä opaskylteistä ja tienumeroista tienvarressa ja kartalla.

Yksityisteiden kunnossapidosta vastaavat tien vaikutuspiirissä olevien kiinteistöjen omistajat. Tienhoitoa varten on usein perustettu järjestäytynyt tiekunta, mutta monen tien hoito on yhden tai useamman osakkaan omatoimisuuden varassa ja jäävätpä monet tiet kokonaan hoitamattakin. Yllättävän harva kiinteistönomistaja tietää olevansa tienpitäjä tai osallistuu tiensä kunnossapitoon mitenkään. Järjestäytyneissä tiekunnissa osallistumaan joutuu vähintään rahallisella panoksella.

Käyttö lisääntyyTeillä liikkuvan kaluston kasvaessa lisääntyvät vaatimukset tien mitoitukselle.  Kasvavat kokonaispainot rasittavat rakenteita, eivätkä hevospeleille rakennetut tiet kestä nykyisiä kokonaispainoja roudattomana aikana. Metsäteollisuuden jatkuva tuoreen puun tarve lisää painetta ympärivuotisille kuljetuksille ja tieverkko on koetuksella.

Maatilojen kuljetukset ja työkoneiden liikenne kulkee omalla rytmillään sekin. Asutuksen ja kesämökkien määrä teiden varsilla kasvaa ja autojen määrä taloutta kohden on tuplaantunut lyhyessä ajassa.

Nykyajan vaatimukset ovat tuoneet oman lisänsä asutukseen liittyvään liikenteeseen. Nettitilausten kotiinkuljetuksia saattaa tulla pienellekin tienpätkälle useita saman päivän aikana, umpikaivoihin kerättävät likavedet on tyhjennettävä säännöllisesti ja lapset kuljetetaan harrastuksiin päivittäin. Liikennesuorite ja tiellä kulkevat tonnimäärät ovat räjähtäneet käsiin.

Vaatimukset ja kustannukset kasvavat

Uusi yksityistielaki tuli voimaan 1.1.2019 ja samalla moni asia muuttui etenkin pienillä, järjestäytymättömillä teillä. Laissa selkeytettiin tiekunnan asemaa ja yhtenä suurena muutoksena tiekunnan järjestäyminen säädettiin laissa ehdoksi valtion tai kunnan avustukselle. Toinen vastaava ehto on tien tietojen rekisteröiminen maanmittauslaitoksen ylläpitämään yksityistierekisteriin ja väyläviraston Digiroad –tietokantaan. Sinänsä hyvä pykälä, mutta aiheutti aikamoisen paniikin järjestäytymättömien teiden käyttäjissä.

Nokian kaupunki on avustanut alueellaan olevia yksityisteitä montaa kautta. Kaupungin oman liikenteen tai kiinteistöjen takia sille on määrätty tieyksiköitä tiekunnissa ja näihin kaupunki osallistuu osakkaana muiden joukossa liikenteen mukaan. Kaupunki on avustanut tiekuntia ja muita tienpitäjiä kunnossapitoavustuksella, joka liikenteestä ja hoidon tasosta riippuen on kattanut jopa  puolet perustienpidon kustannuksista. Suurempiin kunnostuksiin, kuten siltoihin ja peruskunnostuksiin on voinut hakemuksesta saada avustusta kunnalta ja valtiolta. Osalla yksityisteillä on ollut myös kaupungin ylläpitämä valaistus, joka usein on kuitenkin tiekunnan rakentama. Merkittävin ja käytännön elämässä  näkyvin avustusmuoto on ollut lumen auraus keskitetysti kaupungin alueella.

Yksityistielain muutos innosti Suomen kunnat päivittämään oman avustuspolitiikkansa lain vaatimusten mukaiseksi – tottakai. Samassa yhteydessä useimmissa kunnissa havaittiin pelin paikka ja ehtoihin tehtailtiin lain nimissä koko joukko ehtoja, joilla yksinkertaisesti haettiin säästöjä ja siirrettiin osin ankariakin vastuita tiekuntien kannettaviksi.

Nokialla uusista avustusehdoista tehtiin päätös kaupunkikehityslautakunnassa 26.5.2019. Lue päätös tästä linkistä  http://nokia.tweb.fi/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?bid=1833 ja liitteenä olevat avustusehdot täältä http://nokia.tweb.fi/ktwebscr/pkattn_tweb.htm?id=166237 . Samassa kokouksessa päätettiin myös yksityisteiden valaistuksen vastuiden siirtämisestä tiekunnille. Aiempi pöytäkirjalinkki toimii tähänkin.

Tiivistettynä kaupungin 19 kohdan vaatimuslistalle on koottu lakisääteisten vaatimusten jatkeeksi luettelo uusista vaatimuksia, joilla ei ole mitään tekemistä tienhoidon kanssa. Avustuksen suuruus on rajattu 65 prosenttiin toteutuneista kuluista ja enintään 700 euroon kilometriltä – silloin kun talousarviossa on mistä ottaa. Esimerkiksi hoidossani olevalla kylätiellä euroleikkuri kattaa reilut puolet perustienpidosta ilman talvikunnossapitoa. Tiekuntien vastuulle siirtyvä auraus ja uusien vaatimusten kustannusvaikutukset voivat hankalana talvena tuplata hoitokulut.

Päätöksestä valitettiin laajasti vaikka se toimitettiin tiekunnille postilla ja valitusajat ehtivät monella valittajalalla ylittymään. Kaupunkikehityslautakunnan kokouksessa 1.9.2020 valitukset käsiteltiin ja toukokuinen päätös kumottiin. Tässä vaiheessa tiekunnat olivat ehtineet jo keräämään ylimääräisiä kustannuksia ja tekemään sopimuksia talvikunnossapidosta. Vastaavasti kaupungin urakoitsijoiden sopimusten teko venyi kohtuuttoman pitkälle talveen.

Säästöjä vai pelkästään ongelmia

En jaksa uskoa että mörkö olisi nyt mennyt pois ikuisesti, vaan kerää voimia uuteen iskuun. Talvikunnossapito on vaikeasti ennustettava kuluerä ja aiheuttaa lumisena talvena töitä ja ikävää palautetta kaupungin viranhaltijoille. Esitys tuodaan varmasti jossain muodossa lautakuntaan viimeistään syksyllä. Uudella valtuustolla ja lautakuntiin valittavilla luottamushenkilöillä tulee olemaan suuri rooli asiasta päätettäessä. Päätös vaikuttaa kaikkien keskusta-alueen ulkopuolella liikkuvien elämään, turvallisuuteen ja kiinteistöjä omistavien omaisuuden arvoon.

Auraus on hoidettu kaupungin toimesta keskitetysti jakamalla alueet urakointilohkoihin, joilla yksi traktori puhdistaa keskitetysti kaikki tiet lumimäärän ylittäessä hälyytysrajan. Vaikka taksat on poljettu reilusti alle järkevän tason, ovat urakoitsija lumisina talvina saaneet kulunsa peittoon ja tiet ovat olleet aamulla töihin lähteville kunnossa.

Ehdotettu järjestelmä siirtäisi talvikunnossapidon tiekunnille ja tuhoaisi toimivan järjestelmän muutamassa vuodessa. Aktiiviset tiekunnat tekisivät sopimuksia parhaiden urakoitsijoiden kanssa, joiden aurausalueet olisivatkin nyt ympäri pitäjää. Tie siellä, pätkä täällä ja matkalla kohteeseen tulisi vastaan muutama kohtalotoveri auraamaan omia sopimusteitään.

Tiekuntien maksettavaksi jäävät kulut johtaisivat myös omiin hälyytysrajoihin jokaisella tiellä. Nuukemmat tieisännät yrittäisivät pitkittää aurausta mahdollisimman pitkään ja urakoitsijan ennestäänkin toivoton tilkkutäkki hajoaisi vielä ajallisesti eri päiville.

Nyt vaatimuslistalle kirjatut polanteen poisto ja liukkauden torjunta eivät ole koskaan kaupunkia kiinnostaneet, mutta esityksessä niiden laiminlyönti olisi johtamassa avustusten epäämiseen. Näiden teko vaati taas oman kalustonsa ja sotkee urakointikuviota entisestään.

Ehdotetut muutokset nostaisivat talvikunnossapidon taksat helposti kaksinkertaisiksi ja siitä huolimatta urakoitsijoilla menisi entistä huonommin. Pienet aurausmäärät rajaavat tulot urakoitsijaa kohti olemattomiin ja turhat siirtymäajot nostavat muuttuvat kulut pilviin. Luottotappiot urakkamaksuista veisivät loputkin katteet ja kaiken lisäksi useimmat tiet olisivat aamulla auraamatta.

Tiekunnissa aurauskulujen kasvu vie rahat perustienpidolta ja kesäaikaiset lanaukset ja sorastukset on pakko jättää tekemättä. Osa tiekunnista noudattaa yksityistielakia ja nostaa osakkailta kerättävät yksikkömaksut riittävälle tasolle.

Kokonaisvaikutusta on hankala arvioida, mutta 3 – 4 kertainen maksutaso nykyiseen nähden lienee välttämättömyys. Jos osakkaita on vähän ja tiellä mittaa, voi vaikutus olla suurempikin.

Rohkenen olettaa, että suurin osa tiekunnista laskee hoidon minimiin. Koulukuljetukset, posti, sekä maa- ja metsätalouden säännölliset kuljetukset kärsivät ensimmäisinä ja maksumiehiksi jouutvat kaikki näiden palveluiden käyttäjät. Palo- ja pelastustoimen ongelmista en viitsi edes lähteä maalailemaan sen enempää.

Ratkaisuehdotus

Tietäen kaupungin tämänhetkisen rahatilanteen ja tulevat mullistukset kaupungin talouteen oppivelvollisuus- ja sote –uudistusten myötä, ei ole valitettavasti realismia haaveilla vanhan järjestelmän säilymisestä. Tarvitaan järjestelmä joka tuo aitoja kustannussäästöjä, parantaa kaupungin kustannusten ennustettavuutta ja takaa yksityisteiden säilymisen liikennöitävässä kunnossa.

Lähdetään siis pyrkimään kaupungin alkuperäisen esityksen tavoitteisiin, mutta päinvastaisella tavalla. Kustannusten alentamiseksi ainoa keino on varsinaisen työn keskittäminen ja organisointi mahdollisimman tehokkaasti. Jaetaan siis Nokian alue sopivan kokoisiin hoitolohkoihin, jotka voivat mennä kuntarajojen ylikin jos se on työn kannalta järkevintä. Keskitetään tienhoidon hallinto kaupungille.

Vanhasta mallista poiketen kilpailutetaan näille alueille aurauksen lisäksi muu talvikunnossapito ja kokonaan uutena asiana myös kesäaikainen lanaus. Tiet ovat erilaisia liikennemääriltään ja käytön luonteeltaan, joten tarvitsemme tarvitsemme karkean luokituksen hoitotarpeen mukaan. Lumi haittaa kaikilla teillä tasaisesti, joten auraus voidaan hoitaa kaikkialla samaan aikaan. Polanteen poisto ja liukkauden torjunta ei ole välttämätöntä hiljaisemmilla teillä, vastaavasti kesällä lanauksen tarve riippuu liikennemääristä ja tien rakenteesta.

Kaupunki kilpailuttaa urakat leveillä hartioillaan ja maksaa laskut urakoitsijoille. Kaupungin talousarviossa varataan kiinteä avustussumma tiekunnille mainitun hoitoluokituksen ja tien pituuden mukaan. Kaupunki laskuttaa hoitokulut tiekunnilta kerran vuodessa avustuksen yli menevältä osalta.

Poikkeukset vahvistavat säännön

Osa tiekunnista pystyy pitämään tiensä kunnossa talkoovoimin, eli käytännössä joku tien varren maanviljelijä tai urakoitsija on pakotettu hoitamaan tietä pystyäkseen harjoittamaan elinkeinoaan. Toiset menevät siinä surutta siivellä ja saattavatpa välillä jopa valittaa tien kunnosta hyväntekijälleen. Avustuksiin ja kaupunkivetoiseen tienhoitoon liittyminen olisi luonnollisesti vapaaehtoista. Kaikki eivät myöskään halua tai saa aikaiseksi perustaa tiekuntaa ja sillon laki estää tien avustamisen.

Tien peruskorjaukset, sorastus, ojien perkaus ja vastaavat ovat satunnaisemmin toistuvia töitä, eikä niiden keskittämisellä kaupungille saavutettaisi kustannussäästöjä. Tiekunnat hoitakoot ne kuten tähänkin asti ja suuremmissa hankkeissa kaupunki ja valtio voivat avustaa kuten nytkin.

Lopuksi

Kumottu kaupunkikehtiyslautakunnan päätös odottaa jatkoa. Kuntavaalien siirtyminen siirtänee tämänkin päätöksen yli vaalien ja tulee aiheuttamaan meille tienpitäjille ja urakoitsijoille jo toisen syksyn löyhässä hirressä. Hyvänä puolena nyt voidaan vielä vaaleilla vaikuttaa keitä on lautakuntiin nimitettävissä ja valtuustossa budjettia hyväksymässä.

Tiekunnissa on käynnissä sukupolvenvaihdos. Samaan aikaan kiristyvät vaatimukset, sekä tienpitäjän vastuiden lisääntyminen ovat johtaneet teiden siirtymisen vähitellen ammattimaisten tieisännöitsijöiden hoitoon. Järkevän kokoinen hoitoalue olisi luonteva koko tiekunnalle ja suurempi yksikkö pystyisi saamaan kustannushyötyjä myös peruskunnostuksissaan keskittämällä hankintojaan ja niputtamalla urakoita suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Päädytäänpä mihin malliin tahansa, on yksityisteiden hallinnossa syytä tukea ratkaisuja, jotka vievät niiden hoitoa ammattimaisempaan suuntaan. Samaan aikaan on pidettävä huolta kuntalaisten yhdenvertaisuudesta tieasioissa.
]]>